Nosta katseesi rakkaani ja valittuni, maan tomu ei ansaitse huomiotasi. Kohota katseesi taivaallisiin, siihen mikä on ikuista, siihen mikä pysyy. 

Sillä Minä, ikuinen, täydellinen Rakkaus, rakkaani, olen sinua varten tässä ja nyt, enkä Minä ole menossa mihinkään. Minä viivyn sinussa, viivy sinä Minussa, rakkaudessani – niin suhteemme syvenee.

Kaikki rakkaudessa, kaikki rakkaudesta, niin on parasta.

Minun tahtoni tiet olen kirjoittanut sydämeesi, lue rakkaani lue, sydämemme kieli – meidän sen suloinen selitys. Sydämeni sykkii sinulle, rakkaani ja valittuni, kuinka voisinkaan unohtaa ensirakkauteni, sinut, Minun silmäteräni.

Tahdon nähdä kasvosi, tahdon kuulla äänesi, sillä näkyväksi ja kuuluvaksi olen sinut luonut, ja kuinka halajankaan nähdä sinun kasvosi, kauneimpani, kalleimpani.

Ja äänesi, kun puhut sanojani, ne halkoo vuoria ja katkoo kahleita, luo elämää ja antaa toivoa. Älä enää vaikene, älä enää alistu raskaan ikeen alle, sinä olet toiveikastapaus. Minä en tunne toivottomia tapauksia.

Nosta siis kasvosi, Minä en käännä sinulle selkääni. Anna äänesi kuulua ja Minä, äänesi Luoja, annan sinulle sanat puhuttavaksi.

Kaikki rakkaudessa, kaikki rakkaudesta, niin on hyvä.

Ilman Minua sinä et kykene, mutta Minussa voit kaiken.

Katso siis Minuun, kaiken hyvän alkajaan ja täydelliseksi tekijään. Katso ja näe: Minä olen hyvä, enkä muuksi muutu.

– Sini –